Suomalaisten pitää pienentää hiilijalanjälkeään yli 90 %

Yhteiskuntien systeeminen muutos ja yksilötason muutos esitetään usein ilmastokeskustelussa vastakkaisina vaihtoehtoina, joiden väliltä voimme valita. Ne ovat kuitenkin saman kolikon kaksi puolta, jotka vaikuttavat erottamattomasti toisiinsa. Rajataksemme ilmaston kuumenemisen 1,5 asteeseen, on sekä yhteiskunnan rakenteiden että yksilöiden käyttäytymisen muuttaminen välttämätöntä. (1)

Valtion tasolla suomalaiset pyrkivät vähähiilisyyden edelläkävijyyteen: aiomme olla maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointivaltio vuoteen 2035 mennessä (2). Tavoite ei kuitenkaan kata kaikkia päästöjämme. Laskemme siihen vain Suomen rajojen sisällä syntyvä päästöt, vaikka yli puolet päästöistämme syntyy ulkomailla (3).

Suomen alueelliset päästöt ovat jo laskusuunnassa, mutta kotitalouksien kulutuksen päästöt eivät. Tämä johtuu juuri ulkoistetuista päästöistä, sekä kasvutalouteen liittyvästä kulutuksen määrän jatkuvasta kasvusta. Teknologian kehitys ja kulutusrakenteen muutos ovat kyllä jo vähentäneet kulutuksemmekin päästöjä. Samalla kuitenkin kulutusmenomme ovat kasvaneet niin paljon, että kokonaisuutena hiilijalanjälkemme on yhä vain kasvanut. Mitä enemmän rahaa käytämme, sitä suuremmat ovat päästömme. Suurituloisilla on moninkertaiset päästöt pienituloisiin verrattuna. (3)

Elämäntapojen hiilijalanjäljet ja 1,5 asteen tavoitteet

tonnia CO₂e/vuosi/henkilö (4)

Suomalaisten kotitalouksien kulutuksen päästöt, eli elämäntapojen hiilijalanjälki, on yli 10 tonnia vuodessa henkeä kohden. Luku on moninkertainen esimerkiksi Kiinaan, Brasiliaan ja Intiaan verrattuna. (4) Jopa ruotsalaisilla on lähes puolet pienempi hiilijalanjälki kuin suomalaisilla. Suurin ero Suomen ja Ruotsin välillä on asumisessa, johtuen Ruotsin vähäpäästöisemmästä energiantuotannosta ja lämpöpumppujen yleisyydestä lämmityksessä. Suomalaisilla on kuitenkin ruotsalaisia suuremmat päästöt myös kaikissa muissa kulutuksen kategorioissa. (3)

Rajataksemme ilmaston kuumenemisen 1,5 asteeseen, tulee jokaisen maailman ihmisen elämäntapojen hiilijalanjäljen olla keskimäärin 2,5 tonnia vuoteen 2030 mennessä, ja vain 0,7 tonnia vuoteen 2050 mennessä. Suomalaisille tämä tarkoittaa siis 76 % vähennystä jo seuraavan yhdeksän vuoden aikana, ja 93 % vähennystä alle 30 vuodessa. (4)

Suomalaisten elämäntapojen hiilijalanjälki

tonnia CO₂e/vuosi/henkilö (4)

Vähennettävää on todella paljon. Kuitenkaan kokemuksemme ei vastaa tilanteen vakavuutta. Suunnattomista päästöistämme huolimatta suomalaisista lähes 80 % kokee elävänsä jo kestävästi (5). Suuri osa päästöistämme syntyykin hyvin tavallisista arkisista asioista, eläessämme kohtuulliselta tuntuvaa elämää. Hiilijalanjälkemme koostuu perustarpeiden täyttämiseen liittyvistä tärkeistä elämänalueista: asumisesta, ruuasta, liikkumisesta, sekä tavaroista ja palveluista. Näihin liittyvät olennaisesti systeemiset rakenteet, kuten energia-, ruoka- ja liikennejärjestelmät, mutta myös sosiaaliset rakenteet, kuten se millaisen elämän näemme normaalina.

Suomalaisten asumisen hiilijalanjälki (4)

Asumisen kohdalla suurin osa päästöistä tulee energiankäytöstä, eli sähköstä ja lämmityksestä. Merkittävin muutos on siirtyä uusiutuvaan energiaan, joka kutistaa asumisen päästöt murto-osaan. (4) Suomalaisista noin 40 % aikookin vaihtaa vihreään sähköön (5). Kuitenkin yksilötasolla esimerkiksi kaukolämmön tuotantoon voi olla hyvin hankala vaikuttaa, ja omakotitalon lämmitysjärjestelmän vaihtaminen voi olla hyvin kallista. Positiivisena kääntöpuolena muutos energian tuotannon tasolla ei usein vaadi suuria muutoksia yksilötason arkielämässä. Vaadittava systeemitason muutos on kuitenkin suuri.

Myös esimerkiksi kodin koko liittyy päästöihin. Suomalaisilla on keskimäärin noin 41 neliötä henkilöä kohden (6), ja tämä voitaisiin pyrkiä esimerkiksi puolittamaan. Pienempi koti vie vähemmän energiaa, sekä resursseja ylläpitää, rakentaa ja purkaa, ja sinne mahtuu myös vähemmän esineitä.

Uusien kotien päästöihin voidaan vaikuttaa jo niiden suunnitteluvaiheessa. Kaupunkisuunnittelijat, arkkitehdit ja sisustussuunnittelijat vaikuttavat kotien muotoiluun: niiden sijaintiin, materiaaleihin ja elinikään. Kotien suunnittelulla voidaan myös pyrkiä muotoilemaan sitä miten kodeissa, ja niiden ulkopuolellakin, eletään.

Suomalaisten kuluttaman ruuan hiilijalanjälki (4)

Ruuan kohdalla lihan kulutus on merkittävin tekijä, ja vaikka markkinoille on tullut paljon uusia kasviproteiinituotteita, on lihankulutuksemme kasvanut vielä 2000-luvullakin. Syömme nykyisin noin 80 kiloa lihaa vuodessa henkeä kohden (7) ja liha muodostaa yli kolmanneksen ruokamme hiilijalanjäljestä.

Suomessa kuitenkin myös maitotuotteiden merkitys on lähes yhtä suuri kuin lihan. Japanilaisille tai intialaisille maitotuotteiden käytön vähentäminen ei ole järin merkittävä teko hiilijalanjäljen kannalta, sillä niiden käyttö on jo melko vähäistä. Suomalaiset sen sijaan juovat maitoa yli sata litraa vuodessa henkeä kohden ja käyttävät lisäksi runsaasti muita maitotuotteita (8), jolloin ne muodostavat yli kolmanneksen ruokamme hiilijalanjäljestä (4). Suunnaton maidonkulutuksemme liittyy systeemisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin kuten koulumaitotukeen, sekä maidon markkinointiin ja myös visuaaliseen viestintään (9). Hyvin runsaasti maitoa ja lihaa sisältävä ruokavalio tuntuukin meistä normaalilta, jopa kohtuulliselta. Lähes puolet suomalaisista kuitenkin sanoo aikovansa vähentää eläinperäisten tuotteiden kulutustaan (5).

Viljat, kasvikset ja hedelmät muodostavat ruokavaliomme päästöistä yhteensä vain 10 prosenttia. Papujen hiilijalanjälki on niin pieni, ja syömme niitä niin vähän, että ne pyöristyvät nollaan eivätkä näy graafissa lainkaan. Ruokavalion muuttaminen kasvipainotteisemmaksi on merkittävin keino vähentää ruuan päästöjä. Kokonaan vegaaniruokavalioon siirtyminen vähentää yksilön päästöjä yli tuhannella kilolla, kun taas esimerkiksi ruokahävikin välttäminen vähentää vain 40 kiloa. (4)

Ruokaan liittyy paljon muotoilua lautasista lautasmalleihin, ja myös kasvivaihtoehtojen valtavirtaistumista voidaan edistää luovuudella. Esimerkiksi nyhtökauralle olennaista on jauhelihaisa käyttöliittymä, ja sipsikaljavegaanit muuttavat mielikuvia kasvisruuasta keskittymällä hedonismiin.

Suomalaisten liikkumisen hiilijalanjälki (4)

Liikkumisessa 80% päästöistä tulee autoilusta (4). Tämä liittyy erityisesti etäisyyksiin, liikennejärjestelmiin, kaupunkisuunnitteluun ja infrastruktuuriin, mutta autoiluun liittyy myös positiivisia mielikuvia ja arvostusta.

Lähes puolet suomalaisista sanoo aikovansa vähentää autoilua, ja lähes 20 % suunnittelee luopuvansa autosta kokonaan (5). Vapaa-ajan autoilusta luopumisella on suurin vaikutus hiilijalanjälkeen. Sen korvaaminen esimerkiksi joukkoliikenteellä vähentää yksilötasolla hiilijalanjälkeä yli 1,5 tonnia (4). Kävelystä ja pyöräilystä voidaan tehdä helpompaa kaupunkisuunnittelulla, ja saada päästövähennysten lisäksi samalla monenlaisia hyvinvointihyötyjä. Muotoiluun liittyvä liikenne palveluna sen sijaan ei välttämättä vähennä päästöjä, vaan voi jopa lisätä niitä, sillä uusista palveluista, kuten yhteiskäyttöautoista, kiinnostuneimpia ovat autottomat (10).

Lentäminen ei ole keskimäärin kovin merkittävä päästölähde, sillä vain alle puolet suomalaisista lentää vuosittain (5). Mutta niillä jotka lentävät paljon, voi lentomatkailu olla suurin päästövähennyskohde.

Lähes puolet suomalaisista on jo vähentänyt tavaroiden ostamista ilmastosyistä.

Loppu kulutus on vapaa-ajan kulutusta, palveluita ja tavaroita. Tämä neljäs elämänalue on mitä usein ajattelemme ensimmäiseksi puhuessamme kulutuksesta. Koska kulutuksemme päästöistä suurin osa tulee kolmesta ensimmäisestä kategoriasta (asuminen, ruoka ja liikkuminen), keskitytään hiilijalanjäljen pienentämisessä kuitenkin usein niihin. Tämän neljännen kategorian päästöjen suuruudet myös vaihtelevat paljon eri tutkimuksissa, luultavasti laskutavoista johtuen.

Kuten muidenkin kategorioiden kohdalla, päästöjä voidaan pienentää vähentämällä hiili-intensiivistä toimintaa ja kulutusta, sekä vaihtamalla vähäpäästöisempiin vaihtoehtoihin. Yksilötasolla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tavaroiden ostamisen ja rahan käytön vähentämistä, ja ostaessa käytettyjen, kierrätettyjen ja vastuullisesti valmistettujen tavaroiden suosimista. Vähähiilistä elämää voivat mahdollistaa ja tukea monenlaiset palvelut, kuten esimerkiksi erilaiset korjaamot ja lainaamot. Kierrätyskeskukset ja kirjastot ovat tuttuja kierto- ja jakamistalouden keskuksia. Lähes puolet suomalaisista on jo vähentänyt tavaroiden ostamista ilmastosyistä (5).

Nämä eivät ole vain yksilöiden valintoja, jotka automaattisesti toteutuvat heidän saadessaan tietoa elämäntapojen ympäristövaikutuksista.

Päästötavoitteiden saavuttaminen vaatii elämäntapojemme muutosta. Yli 90 % vähennys kuulostaa hurjalta, sillä emme voi vain täysin lakata syömästä, asumasta ja liikkumasta. Meistä moni on kuitenkin jo valmiita muutokseen. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja vähäpäästöisen yhteiskunnan rakentamisen politiikkatoimilla on hyvin vahva ja kasvava kansalaiskannatus (5). Näemme kuitenkin että päättäjät eivät uskalla tehdä tarvittavia ratkaisuja (5). Yksilötasolla kasvava osa suomalaisista on jo tehnyt joitain muutoksia elämäntapoihinsa ilmastosyistä, ja monet ovat valmiita tekemään lisää (5).

Nämä eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti vain yksilöiden valintoja, jotka automaattisesti toteutuvat heidän saadessaan tietoa elämäntapojen ympäristövaikutuksista. Suomalaisista 60 % haluaa kyllä saada lisää tietoa ilmastonmuutoksesta ja ilmastotoimista (5), mutta tarvittava muutos vaatii myös esimerkiksi normien ja ihanteiden muutosta. Ja jotta kaikki voisivat vähentää päästöjään tarvittavan määrän, tarvitaan myös julkista tukea, sekä muutoksia yritysten toimintaan ja yhteiskunnan rakenteisiin.

Ammatillisilla taidoillamme voimme suunnitella vähähiilistä elämää mahdollistavia ja tukevia ratkaisuja ja rakenteita.

Muotoilijoina ja muina luovien alojen ammattilaisina voimme vaikuttaa ihmisten päästöihin. Olemme ihmisiä jotka tekevät päätöksiä ja osallistuvat toimintaan yrityksissä, julkisissa organisaatioissa, yhdistyksissä ja yhteisöissä. Ammatillisilla taidoillamme ja asemissamme voimme vaikuttaa työstämme syntyviin päästöihin, sekä suunnitella vähähiilistä elämää mahdollistavia ja tukevia ratkaisuja ja rakenteita. Kestävyyttä edistävä luova työ voi olla myös esimerkiksi sosiaalisesti hyväksyttävien ja reilujen muutosten muotoilua, äänen antamista niille jotka eivät kykene puhumaan, tai toivottavien tulevaisuuksien kuvittelua ja kuvittamista. Toiminnallamme rakennamme maailmaa.

Lähteet